15.10.1985

Kanne Lahden raastuvanoikeudessa

Autonkuljettaja A on kertonut, että hän oli ollut 1.9.1981 - 30.6.1982 työsuhteessa Autohinauspalvelu Oy:n palveluksessa hinausauton kuljettajana 3.500 markan kuukausipalkalla. Työsuhteen aikana hän oli hakenut ja saanut hinausauton liikenneluvan. Yhtiö oli saatuaan 23.6.1982 tiedon A:lle myönnetystä liikenneluvasta kesäkuun 1982 lopulla purkanut työsopimuksen työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 4 kohtaan nojautuen sillä perusteella, että A oli törkeällä tavalla rikkonut sanotun lain 15 §:ssä ja 16 §:n 1 momentissa olevia kieltoja. Koska liikenneluvan hakemista ja saamista ei voitu pitää viimeksi mainitussa lainkohdassa tarkoitettuna kilpailutekona eikä hän myöskään ollut menetellyt mainitun 15 §:n vastaisesti, työsopimuksen purkaminen oli ollut perusteeton. Kun A oli ollut työttömänä 22.12.1982 saakka, jolloin hän oli aloittanut liikennöimisen omaan lukuunsa, A on vaatinut yhtiön velvoittamista suorittamaan hänelle korvaukseksi työsopimuksen purkamisen aiheuttamasta vahingosta 6 kuukauden palkkaa vastaavan määrän korkoineen.

Yhtiö on katsoen, että sillä oli ollut oikeus purkaa A:n työsopimus, vaatinut kanteen hylkäämistä.

Raastuvanoikeuden päätös 7.3.1983

Raastuvanoikeus on todennut, että A oli kesällä 1981 ollut Autotalo Grönroos -nimisen yrityksen palveluksessa hinausauton kuljettajana. Autotalo Grönroosin lopetettua toimintansa A oli neuvotellut kuljettamansa hinausauton ostamisesta itselleen, mutta luopunut ostohankkeesta. Tämän jälkeen Autohinauspalvelu Oy oli ostanut kysymyksessä olevan auton ja käyttänyt sitä hinausliikenteessä sekä 1.9.1981 lukien palkannut A:n tuon auton kuljettajaksi.

Yhtiö oli loppuvuodesta 1981 hakenut Hämeen lääninhallitukselta liikennelupaa puheena olevalle hinausautolle. Vuoden 1982 alussa myös A oli hakenut lääninhallitukselta liikennelupaa hinausautolle Hämeen lääniin. Lääninhallitus oli 3.6.1982 antamallaan päätöksellä myöntänyt A:lle tilausliikenneluvan hinausautolle ja samalla hylännyt yhtiön lupahakemuksen.

Lahden seudulla oli ollut kolme hinausautoa, joista kahta koskeva lupa oli ollut yhtiöllä. Kolmas lupa oli aikaisemmin ollut Autotalo Grönroosilla ja sen jälkeen A:lla.

Yhtiön saatua 23.6.1982 tietää A:lle myönnetystä liikenneluvasta sen hallitus oli 30.6.1982 päättänyt purkaa A:n työsopimuksen työsopimuslain 43 §:n perusteella. A oli aloittanut hinausautoliikenteen 22.12.1982.

Raastuvanoikeus on katsonut, että A tietoisena liikennelupien rajoitetusta määrästä oli työsopimuksen kestoaikana ryhtynyt toimiin yhtiön kanssa kilpailuasemassa olevan yrityksen perustamiseksi. Saatuaan hinausautoa koskevan liikenneluvan A oli ollut yhtiön kanssa kilpaileva liikennöitsijä huolimatta siitä, että hän oli saanut hinausauton käyttöönsä vasta joulukuussa 1982. Hänen oli katsottava harjoittaneen sellaista toimintaa, joka työsuhteessa noudatettavan hyvän tavan vastaisena kilpailutekona ilmeisesti vahingoitti työnantajaa varsinkin, kun hän oli työnantajan palveluksessa toiminut hinausauton kuljettajana. Tämän vuoksi raastuvanoikeus on katsonut, että yhtiöllä oli ollut työsopimuslain 43 §:n tarkoittama tärkeä syy purkaa A:n työsuhde, ja hylännyt kanteen.

Kouvolan hovioikeuden tuomio 12.12.1984

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, on lausunut, ettei raastuvanoikeuden päätöksestä ilmenevää liikenneluvan hakemista ja sen saamista sinänsä voitu pitää työsopimuslain 16 §:n 1 momentissa tarkoitettuna kilpailutekona. Yhtiö ei ollut näyttänyt, että A olisi työsopimussuhteen aikana käyttänyt hyödykseen yhtiön liike- tai ammattisalaisuuksia. Tämän vuoksi työsopimuksen purkamiseen ei ollut ollut perustetta. Yhtiö ei ollut näyttänyt, että A olisi ennen liikenteen aloittamista 22.12.1982 ryhtynyt liikenteen harjoittamisen aloittamiseksi sellaisiin toimiin, joita voitaisiin pitää ansiotulon hankkimisena. Näin ollen yhtiö oli velvollinen korvaamaan A:lle 1.7. - 21.12.1982 väliseltä ajalta 3.500 markan kuukausitulon mukaan laskien ansiotulon menetyksestä aiheutuneen yhteensä 19.833,33 markan vahingon. Sen vuoksi hovioikeus on, muuttaen raastuvanoikeuden päätöstä, velvoittanut yhtiön suorittamaan A:lle vahingonkorvauksena sanotut 19.833 markkaa 33 penniä 5 prosentin korkoineen 25.10.1982 lukien.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Hovioikeuden tuomiota ei muuteta. Näin ollen täytäntöönpanokielto kumotaan. Autohinauspalvelu Oy velvoitetaan suorittamaan A:lle korvaukseksi vastauksen antamisesta Korkeimmassa oikeudessa olleista kuluista 1.100 markkaa.